Jean Cocteau
Ostin piirustuspaperia.
Nuorimmainen lähti kaverilleen, esikoisella oli teinikokous kellarissa. Keskimmäinen kysyi, että mitä tehdään. Sanoin, että piirretään yhdessä. Sain pojan vakuutettua, että kenenkään ei tarvitse osata ja kaikki piirtää omalla tyylillään. Pyysin häntä poseeraamaan, sanoin piirtäväni häntä. Poikakin rohkaistui piirtämään. Oltiin hiljaa vastakkain.
Pikkusisko tuli kotiin ja halusi piirtää. Se alkoi pojan neuvoista, sitten siirryttiin mielipiteisiin. Siinä vaiheessa puutuin keksusteluun. Sanoin, että jos ei ole kaunista sanottavaa, niin ei kannata sanoa mitään.
Ja sitten, sieltä tuli pikkusiskon suusta SE lause: Ei millään pahalla, mutta...! Että voin vihata yhtä lausetta tässä maailmassa ja se alkaa juuri noilla sanoilla. Sota oli valmis. Veljellä oli paha mieli, ei kuulemma piirrä enää koskaan, kun ei osaa.
Kyllä, olin se äiti, joka karjui koko keihkojensa voimalla. Sisarusrakkaus, onko se se voima joka kannattelee meitä läpi elämän? Oletteko kuulleet sanonnan, että tehdään sille kaveri, niin sillä on joku johon voi luottaa ja joka on läsnä sitten, kun meitä ei enää ole. Ja kukkua kanssa! Sisarusten välinen suhde voi pahimmillaan olla todella tuhoava.
Sitten pyydettiin anteeksi puolin ja toisin ja puhuttiin taas pitkään siitä miten pienillä jutuilla voi pahoittaa toisen mielen tosi pahasti. Kavereiden kanssa pikkusisko osaa olla tosi fiksusti, mutta jotenkin tämä tilanne taas palautti vanhat, huonot ajat mieleeni.
Lopuksi tehtiin pizzaa ja halattiin. Rauha on taas maassa.
Tuollaiset upeat hetket, kun voi yhdessä lasten kanssa tehdä jotain ihan kaikessa hiljaisuudessa, ovat niitä äitiyden hienoja hetkiä, mutta niin pienellä teolla - tässä teidän tapauksessa pienellä lauseella - ne hetket voi vetää hetkessä alas pöntöstä. Todella ärsyttävää ja turhauttavaa, mutta kai näissäkin hetkissä jokin opetus piilee. Meillä on myös tuo esikoinen kauhean arka ja herkkä kokeilemaan mitään, koska pelkää epäonnistumista ja kritiikkiä. Pelejäkään ei mielellään pelaa, koska pelkää niin kovasti, ettei osaa, ja sitten kaikessa niin ärsyttävän pätevä kuopus tulee ja vääntää veistä haavassa osoittamalla jok'ikisen pienen puutteen ihan vaan pätemisen halusta.
VastaaPoistaEi ole näköjään piirtämisen taito mihinkään kadonnut. Oletko ajatellut, että voisit jalostaa tuota taideharrastustasi pidemmälle, lähteä kursseille, opiskella alaa, laajentaa osaamistasi?
Lapset piirsivät tänään lisää.
VastaaPoistaMulla on kaksi käsityöaammattia taskussa, neljä tutkintoa yhteensä. Piirsin ja maalasin joskus enemmänkin. En uskalla sanoa vielä mitään. Katsotaan mihin tämä kriisi/projekti vie minut.