Meni vähän hermot teiniin eilen. Tyhmä-äiti kohtauksen jälkiseurauksena se ei puhunut mulle mitään koko loppuiltana, tosin se välillä unohti olevansa puhelakossa, mikä taas aiheutti mun suupielissä lievää nykimistä. Yritin kyllä suhtautua mykkäkouluun asiaan kuuluvalla hartaudella.
Sanoin teinille, että se aiheuttaa mulle lisää harmaita hiuksia ja nostaa verenpainettani. (Muutenkin jo puoli päätä kohta harmaana, ihan oikeasti!)
Se katsoi mua vinosti ja sanoi: Tykkään sun harmaista hiuksista ja sulla on jo verenpainelääkitys. Ei haittaa!
Mitäs siihen sitten enää lisäämään...
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Tilannekatsaus kriisin suhteen
- Vähennä stressitasoa, miten? Ei vähentynyt ihan hirveästi, kuuntelin yhden mindfullnes-nauhan. Yt-uhka töissä. Olen nukkunut paremmin, sain ynohdettua kaikki työasiat pääsiäisenä. En ole ollut niin kiukkuinen. Edelleen zen hakusessa.
- Syö paremmin Onnistui ja ei onnistunut. EI karkkia tai muita makeita herkkuja. Söin omatekoista pizzaa liikaa. Ei hyvin, söin kaksi Mingnon munaa, pizzaa ihan liikaa, ähky.
- Liiku enemmän. Tämä onnistui ihan ok. Kävelin aika pitkiä lenkkejä, enkä mennyt autolla töihin kuin yhtenä päivänä. Kävin uimassa kaksi kertaa lasten kanssa. Uimista jatkettu, kävelyt koirien kanssa, tänään lenkkeilin yhteensä pari tuntia kolmessa eri erässä.
- Tee ammtti/urasuunnitelma. Vaiheessa pahasti.Ilmoitin itseni amk:n pääsykokeisiin.
- Järjestä koti, hankkiudu ylimääräisestä tavarasta eroon. Kirjahylly on siivottu. Kellari siivottu muuten, mutta en avannut laatikoita. Sain äidiltäni lainaan Marie Kondon kirjan. Suunnitteilla siis.
- Organisoi. Kova yritys. Sähköinen kalenteri käytössä. Yritetään, yritetään.
- Pidä juhlat. Jaa-a, vaiheessa ja pahasti. Koska? Alkaisinko pitämään lukupiiriä?
- Raha-asiat kuntoon. Tilipäivää odotellessa. Ei puhuta tästä juuri nyt...
- Varaa verikoeaika. Tehty! Tiistaina on aika. Kaikki arvot hyviä, jopa paatosokeri, jota pelkäsin eniten etukäteen.
- Mene fysioterapeutille. Maanantaina on työterveyslääkärille aika ja pyydän lähetteen. Käyty kerran ja seuranta-aika varattu. Olen jopa jumpannut muutaman kerran.
- Pidä blogia. Hoidettu, aloitin kokonaan uuden. Välillä tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa. Yritystä löytyy silti
- Ole positiivinen. Yritystä on. Liian varhaista sanoa missä mennään. Tämä on onnistunut paremmin, vaikka olenkin huolissani esikoisesta, taas.
- Vähennä kännykän/koneen käyttöä. Tämä bloginkirjoittelu ei edistä asiaa. Ei edistystä, ehkä jopa pahempi tilanne kuin aloittaessa.
- Säästä rahaa jemmatilille. Katso kohta raha-asiat kuntoon. Eikö me sovittu, että tästä ei puhuta just nyt...
Edelleen on tarve jonkinlaiselle puhdistautumiselle. Mieli, kroppa ja koti kaipaavat tyhjennystä ja jonkinlaista "pöydän puhdistamista". Isot linjat ovat ehkä selkeytyneet, mutta toteutus on edelleen pahasti vaiheessa. Samanlaista on havaittavissa myös sosiaalisella rintamalla. Olen epäsosiaalisempi kuin koskaan aikuisiällä. Tuttavat ovat tippumassa kyydistä pois. Ja jopa yksi ystäväkin poistui kaikkien kurjien vaiheiden jälkeen.
Tarvitsen selkästi avaruutta ja tilaa ympärilleni.
perjantai 25. maaliskuuta 2016
Sairastupa
Niin muuttuu suunnitelmat hetkessä...
Poika heräsi aamulla terveenä ja puoleen päivään mennessä oli kova kuume. Jännää sinänsä, koska yleensä meillä sairastutaan keskellä yötä.
Ei lähdetä kylpylään, eikä katsomaan kummityttöä, eikä... Täällä me kökötetään kotona. Mies on töissä ja sitten se lähtee serkkunsa juhliin. ( ansaitusti, se ei juurikaan käy missään) Mua harmittaa, kun olin kehitellyt kaikille sopivaa ohjelmaa.
Tosin me paikattiin tylsyyttä teinin kanssa tänään kahden tunnin Super Mario Cart-kisalla. Mä sain niin turpiini. Mutta hauskaa meillä oli. Poikakin jaksoi osallistua loppukisoihin.
Pikkusisko lähti eilen yökylään eikä sitten tullutkaan tänään kotiin, kun ei lähdetäkään huomenna reissuun.
Mä olen hankala, kun mulla on tylsää, mutta, voi luoja, kun meillä kaikilla on kamalaa, kun pikkusiskolla on tylsää. Eli kaikkien kannalta onnillinen sattuma, että sai jäädä vielä toiseksi yöksi kaverilleen.
Tein vihermehuja taas, flunssajuomaa pojalle ja itselleni ja sitten iltapalaksi itselleni, kun lapset tekivät pirtelöä. Ällöttävän terveellistä. Taidan keittää vielä iltakahvitkin, kun sain koirat lenkitettyä.
Poika heräsi aamulla terveenä ja puoleen päivään mennessä oli kova kuume. Jännää sinänsä, koska yleensä meillä sairastutaan keskellä yötä.
Ei lähdetä kylpylään, eikä katsomaan kummityttöä, eikä... Täällä me kökötetään kotona. Mies on töissä ja sitten se lähtee serkkunsa juhliin. ( ansaitusti, se ei juurikaan käy missään) Mua harmittaa, kun olin kehitellyt kaikille sopivaa ohjelmaa.
Tosin me paikattiin tylsyyttä teinin kanssa tänään kahden tunnin Super Mario Cart-kisalla. Mä sain niin turpiini. Mutta hauskaa meillä oli. Poikakin jaksoi osallistua loppukisoihin.
Pikkusisko lähti eilen yökylään eikä sitten tullutkaan tänään kotiin, kun ei lähdetäkään huomenna reissuun.
Mä olen hankala, kun mulla on tylsää, mutta, voi luoja, kun meillä kaikilla on kamalaa, kun pikkusiskolla on tylsää. Eli kaikkien kannalta onnillinen sattuma, että sai jäädä vielä toiseksi yöksi kaverilleen.
Tein vihermehuja taas, flunssajuomaa pojalle ja itselleni ja sitten iltapalaksi itselleni, kun lapset tekivät pirtelöä. Ällöttävän terveellistä. Taidan keittää vielä iltakahvitkin, kun sain koirat lenkitettyä.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Päiväunista ja muuasta yhtä ihanasta
Ei olisi pitänyt puhua flunssajuomasta. Tänä aamuna ennen töihin lähtöä tein itselleni mukaan tupla-annoksen. Kurkku kipeä, en suostu tulemaan kipeäksi pääsiäiseksi. Olen luvannut viedä kaksi nuorinta kylpylään.
Vähän väsytti työpäivän jälkeen. Miehellä oli vapaapäivä ja se ihana oli laittanut ruuan valmiiksi ja lähti kerrankin viemään lapsiaa harrastuksiin. Menin pikku päikkäreille ja nukuin kolme! tuntia. Voi olla,että tänä yönä uni ei ihan heti tule.
Joskun mietin, että jos hakisin uutta työpaikkaa, niin voisiko cv:hen kirjoittaa harrastuskohtaan nukkuminen,syöminen ja lukeminen. Minusta mikään ei ole niin ihanaa kuin untuvapeitto ja oma sänky. Valvoin monta vuotta lasten kanssa ja nyt, nukkuminen, se on edelleen arjenluxusta.
Onneksi on melkein aloittamaton Jojo Moyesin uusin kirja. Sen kanssa menee hyvin koko yö. Flunssajuomaa tein lisää, tupla-annoksn.
Vähän väsytti työpäivän jälkeen. Miehellä oli vapaapäivä ja se ihana oli laittanut ruuan valmiiksi ja lähti kerrankin viemään lapsiaa harrastuksiin. Menin pikku päikkäreille ja nukuin kolme! tuntia. Voi olla,että tänä yönä uni ei ihan heti tule.
Joskun mietin, että jos hakisin uutta työpaikkaa, niin voisiko cv:hen kirjoittaa harrastuskohtaan nukkuminen,syöminen ja lukeminen. Minusta mikään ei ole niin ihanaa kuin untuvapeitto ja oma sänky. Valvoin monta vuotta lasten kanssa ja nyt, nukkuminen, se on edelleen arjenluxusta.
Onneksi on melkein aloittamaton Jojo Moyesin uusin kirja. Sen kanssa menee hyvin koko yö. Flunssajuomaa tein lisää, tupla-annoksn.
tiistai 22. maaliskuuta 2016
Akustiikkaa ja vihermehuja
"Olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi"
Hippokrate
Tiistai, uintipäivä. Oltiin kerrankin kuopuksen kanssa kaksin uimassa. Poika lähti isänsä kanssa jääkiekkoa katsomaan.
Tyttöä laulatti uinnin jälkeen pukuhuoneessa: Äiti mikä on akuustiikka?
Keskusteltiin äänentoistosta, kauista ym. Sitten lapsi aloitti kauniilla, kuulaalla äänellä laulamaan Äidin sydäntä. Sillä on oikeasti kaunis ääni, musiikkiluokkalainen kun on. Siellä muutama täti pysähtyi ja lopetti puhumisen hetkeksi. Sitten se hyppeli autolle ja totesi, että olipa hyvä akuustiikka, voisi vaikka pitää konsertin tuolla uimahallin pukuhuoneessa.
Katselin reilu vuosi sitten Netfixsistä dokumentin: Fat, Sick and Nearly Dead. Ostin silloin jo mehupuristimen. Ollaan varsinkin esikoisen kanssa juotu silloin tällöin mehuja. Ostin pari kirjaakin. Nykyään puoli sukua juo yhdestä kirjasta löydettyä flunssajuomaa, joka tehoaa ihan oikeasti.
Kävin kirjakaupassa viime viikolla. Pitelin tätä kädessäni ja sunnuntaina hain sen sitten kotiin.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
Tylsää, tylsää, oli niin tylsää
Otsikon lainaus Ultrabrata.
Olen koko viikon kaivannut päivää, että voin vain olla. Ja mulla oli niin tylsää!
Saatoin perjantaina jouda vastoin kaikkia tapojani vähän likaa punaviiniä. Aamulla saattoi kivistää päätä. Katsoin ihan liian monta jaksoa Netflixistä Miss Fisherin murhamysteereitä. Jumppasin fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Katsoin lisää murhasarjaa. Notkuin ihan liikaa facebookissa.
Tunsin itseni myös hyvin epäsosiaaliseksi. En edes harkinnut kenellekään soittamista.
Koiratkin nukkuivat suurimman osan päivää ja mies oli töissä.
Joko sanoin, että oli tylsää!
Olen koko viikon kaivannut päivää, että voin vain olla. Ja mulla oli niin tylsää!
Saatoin perjantaina jouda vastoin kaikkia tapojani vähän likaa punaviiniä. Aamulla saattoi kivistää päätä. Katsoin ihan liian monta jaksoa Netflixistä Miss Fisherin murhamysteereitä. Jumppasin fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Katsoin lisää murhasarjaa. Notkuin ihan liikaa facebookissa.
Tunsin itseni myös hyvin epäsosiaaliseksi. En edes harkinnut kenellekään soittamista.
Koiratkin nukkuivat suurimman osan päivää ja mies oli töissä.
Joko sanoin, että oli tylsää!
perjantai 18. maaliskuuta 2016
Yliliikkuvat nivelet
Terve ruumis on sielun vierashuone, sairas ruumis sen vankila. (Francis Bacon)
Sain jumppaohjeita ja seurantakäynin kuukauden päähä. Suurin haaste tässä on opetella istumaan niin kuin ihmiset istuvat. En osaa istua nätisti selkä suorana, jalat eteenpäin. Olen aina jollain vänkyrällä tuolilla. Se kuulemma johtuu siitä yliliikkuvuudesta ja siitä, että kropalla ei ole muuten tukea.
Haastavin osuus on siis edessä. Eli mun pitää jumpata kotona ja opetella istumaan!
Herkkulakko jatkuu. Tosin tänään päädyin kokeilemaan Hesarin reseptiä: mustapapubrownieseja. Ei pahaa, ei pahaa ollenkaan. Laitoin ehkä vähän liikaa chiliä. Tähän ei lasketa herkuksi ollenkaan, kun siihen ei tullut lainkaan jauhoja eikä sokeria, vaan vähän hunajaa.
Muuten koko viikko on ollut aika haipakkaa. Töitä, lasten menoja ym. Onneksi on viikonloppu, joka on tänä viikonloppuna ohjelmoitu kokonaan.
Muuten koko viikko on ollut aika haipakkaa. Töitä, lasten menoja ym. Onneksi on viikonloppu, joka on tänä viikonloppuna ohjelmoitu kokonaan.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Ekan viikon yhteenveto
- Vähennä stressitasoa, miten? Ei vähentynyt ihan hirveästi, kuuntelin yhden mindfullnes-nauhan. Yt-uhka töissä.
- Syö paremmin Onnistui ja ei onnistunut. EI karkkia tai muita makeita herkkuja. Söin omatekoista pizzaa liikaa.
- Liiku enemmän. Tämä onnistui ihan ok. Kävelin aika pitkiä lenkkejä, enkä mennyt autolla töihin kuin yhtenä päivänä. Kävin uimassa kaksi kertaa lasten kanssa.
- Tee ammtti/urasuunnitelma. Vaiheessa pahasti.
- Järjestä koti, hankkiudu ylimääräisestä tavarasta eroon. Kirjahylly on siivottu.
- Organisoi. Kova yritys. Sähköinen kalenteri käytössä.
- Pidä juhlat. Jaa-a, vaiheessa ja pahasti.
- Raha-asiat kuntoon. Tilipäivää odotellessa.
- Varaa verikoeaika. Tehty! Tiistaina on aika.
- Mene fysioterapeutille. Maanantaina on työterveyslääkärille aika ja pyydän lähetteen.
- Pidä blogia. Hoidettu, aloitin kokonaan uuden.
- Ole positiivinen. Yritystä on. Liian varhaista sanoa missä mennään.
- Vähennä kännykän/koneen käyttöä. Tämä bloginkirjoittelu ei edistä asiaa.
- Säästä rahaa jemmatilille. Katso kohta raha-asiat kuntoon.
Ei millään pahalla, mutta...
"Tahdikkuus on sitä, että tietää kuinka kauas voi mennä liian pitkälle."
Jean Cocteau
Ostin piirustuspaperia.
Nuorimmainen lähti kaverilleen, esikoisella oli teinikokous kellarissa. Keskimmäinen kysyi, että mitä tehdään. Sanoin, että piirretään yhdessä. Sain pojan vakuutettua, että kenenkään ei tarvitse osata ja kaikki piirtää omalla tyylillään. Pyysin häntä poseeraamaan, sanoin piirtäväni häntä. Poikakin rohkaistui piirtämään. Oltiin hiljaa vastakkain.
Pikkusisko tuli kotiin ja halusi piirtää. Se alkoi pojan neuvoista, sitten siirryttiin mielipiteisiin. Siinä vaiheessa puutuin keksusteluun. Sanoin, että jos ei ole kaunista sanottavaa, niin ei kannata sanoa mitään.
Ja sitten, sieltä tuli pikkusiskon suusta SE lause: Ei millään pahalla, mutta...! Että voin vihata yhtä lausetta tässä maailmassa ja se alkaa juuri noilla sanoilla. Sota oli valmis. Veljellä oli paha mieli, ei kuulemma piirrä enää koskaan, kun ei osaa.
Kyllä, olin se äiti, joka karjui koko keihkojensa voimalla. Sisarusrakkaus, onko se se voima joka kannattelee meitä läpi elämän? Oletteko kuulleet sanonnan, että tehdään sille kaveri, niin sillä on joku johon voi luottaa ja joka on läsnä sitten, kun meitä ei enää ole. Ja kukkua kanssa! Sisarusten välinen suhde voi pahimmillaan olla todella tuhoava.
Sitten pyydettiin anteeksi puolin ja toisin ja puhuttiin taas pitkään siitä miten pienillä jutuilla voi pahoittaa toisen mielen tosi pahasti. Kavereiden kanssa pikkusisko osaa olla tosi fiksusti, mutta jotenkin tämä tilanne taas palautti vanhat, huonot ajat mieleeni.
Lopuksi tehtiin pizzaa ja halattiin. Rauha on taas maassa.
Jean Cocteau
Ostin piirustuspaperia.
Nuorimmainen lähti kaverilleen, esikoisella oli teinikokous kellarissa. Keskimmäinen kysyi, että mitä tehdään. Sanoin, että piirretään yhdessä. Sain pojan vakuutettua, että kenenkään ei tarvitse osata ja kaikki piirtää omalla tyylillään. Pyysin häntä poseeraamaan, sanoin piirtäväni häntä. Poikakin rohkaistui piirtämään. Oltiin hiljaa vastakkain.
Pikkusisko tuli kotiin ja halusi piirtää. Se alkoi pojan neuvoista, sitten siirryttiin mielipiteisiin. Siinä vaiheessa puutuin keksusteluun. Sanoin, että jos ei ole kaunista sanottavaa, niin ei kannata sanoa mitään.
Ja sitten, sieltä tuli pikkusiskon suusta SE lause: Ei millään pahalla, mutta...! Että voin vihata yhtä lausetta tässä maailmassa ja se alkaa juuri noilla sanoilla. Sota oli valmis. Veljellä oli paha mieli, ei kuulemma piirrä enää koskaan, kun ei osaa.
Kyllä, olin se äiti, joka karjui koko keihkojensa voimalla. Sisarusrakkaus, onko se se voima joka kannattelee meitä läpi elämän? Oletteko kuulleet sanonnan, että tehdään sille kaveri, niin sillä on joku johon voi luottaa ja joka on läsnä sitten, kun meitä ei enää ole. Ja kukkua kanssa! Sisarusten välinen suhde voi pahimmillaan olla todella tuhoava.
Sitten pyydettiin anteeksi puolin ja toisin ja puhuttiin taas pitkään siitä miten pienillä jutuilla voi pahoittaa toisen mielen tosi pahasti. Kavereiden kanssa pikkusisko osaa olla tosi fiksusti, mutta jotenkin tämä tilanne taas palautti vanhat, huonot ajat mieleeni.
Lopuksi tehtiin pizzaa ja halattiin. Rauha on taas maassa.
lauantai 12. maaliskuuta 2016
Viikonloppu
"Pysähdy tähän, jotta pääsisimme loppuun nopeammin"
Tuntematon
Pysähdy, katso ympärille, katso sisälle. Miltä tuntuu? Pidätkö näkemästäsi?Koska olit viimeksi levossa itsesi kanssa?
Hiljaisuus, kahvi kupissa, muut nukkuvat. Näissä hetkissä näen sen kuinka hyvin kaikki oikeasti on. Se, että näkisin sen myös siinä arjen pyörityksessa, se vaatii vielä harjoittelua. Liian usein tulee tiuskittua väsyneenä vaikka ei edes tarkoita sitä. Lapset tarvitsevat läsnäoloa.
Hyvä esimerkki on torstailta. Kuopuksella oli uimakoulu ja mua väsytti ihan törkeästi. Ehdotin veljelle, että jos me viedään sisko uimakouluun ja mennään kirjastoon. Poika ilmoitti menevänsä sitten yksin uimaan. Kysyin leikilläni, että pysytkö pinnalla. Se katsoi pilke silmäkulmassa ja vastasi, en voi tietää, ehkä uppoan. Isosisko sanoi, että ei noin kannata sanaoa, muuten äiti ei päästä sua yksin. Veli siihen: " Mutta kun sitten äiti tulee uimaan mun kanssa, jos se epäilee, että en pysy pinnalla."
Mitä siihen lisäämään, menin uimaan. Kokeiltiin jopa vesijuoksua yhdessä pojan kanssa, kun siskon uimakouluryhmä valtasi syvän altaan. Ja täytyy tunnustaa, että meillä oli oikeasti kivaa. Sitä ei vain sillä väsymyksen hetkellä muista tai ymmärrä.
Tänään mulla on neljä tuntia omaa aikaa! Mies menee iltavuoroon. Lähden kirjastoon, nukkekotinäyttelyyn ja kahville hyvässä seurassa. Ehkä ostan sitä piirustuspaperia matkan varrella ja piirrän lasten kanssa illalla. Ajattelin kävellä kaupunkiin.
Tuntematon
Pysähdy, katso ympärille, katso sisälle. Miltä tuntuu? Pidätkö näkemästäsi?Koska olit viimeksi levossa itsesi kanssa?
Hiljaisuus, kahvi kupissa, muut nukkuvat. Näissä hetkissä näen sen kuinka hyvin kaikki oikeasti on. Se, että näkisin sen myös siinä arjen pyörityksessa, se vaatii vielä harjoittelua. Liian usein tulee tiuskittua väsyneenä vaikka ei edes tarkoita sitä. Lapset tarvitsevat läsnäoloa.
Hyvä esimerkki on torstailta. Kuopuksella oli uimakoulu ja mua väsytti ihan törkeästi. Ehdotin veljelle, että jos me viedään sisko uimakouluun ja mennään kirjastoon. Poika ilmoitti menevänsä sitten yksin uimaan. Kysyin leikilläni, että pysytkö pinnalla. Se katsoi pilke silmäkulmassa ja vastasi, en voi tietää, ehkä uppoan. Isosisko sanoi, että ei noin kannata sanaoa, muuten äiti ei päästä sua yksin. Veli siihen: " Mutta kun sitten äiti tulee uimaan mun kanssa, jos se epäilee, että en pysy pinnalla."
Mitä siihen lisäämään, menin uimaan. Kokeiltiin jopa vesijuoksua yhdessä pojan kanssa, kun siskon uimakouluryhmä valtasi syvän altaan. Ja täytyy tunnustaa, että meillä oli oikeasti kivaa. Sitä ei vain sillä väsymyksen hetkellä muista tai ymmärrä.
Tänään mulla on neljä tuntia omaa aikaa! Mies menee iltavuoroon. Lähden kirjastoon, nukkekotinäyttelyyn ja kahville hyvässä seurassa. Ehkä ostan sitä piirustuspaperia matkan varrella ja piirrän lasten kanssa illalla. Ajattelin kävellä kaupunkiin.
torstai 10. maaliskuuta 2016
Se normaalin nurjapuoli
Todellisuus vääntyy ja kääntyy, aina katsojan mukaan.
Se mikä on normaalia meillä, ei ole normaalia naapurissa, naapurin normaali ei ole normaalia toisessa kodissa jossain muualla.
Meillä oli esikoisen kuntoutuksen seurantakäynti. Teini voi paremmin kuin koskaan. Se veli taas... Se ei voi olla yhtään yksin, pelkotilat, ahdistus, tunnelukot, jumit...Terapeutti kysyi, kuinka jaksan. Mitä siihen. Näillä mennään. Meillä on normaalia, että äiti kulkee ilta illan perään ja huolehtii. Meillä ei ole normaalia, että tietenkin suihkussa pestään tukka tai käytetään sen tukanpesun yhteydessä shampoota, meillä ei ole normaalia, että 12-vuotias pesee itsenäisesti hampaansa tai että,se muistaa syödä iltapalaa tai välipalaa tai mitään palaa. Meillä ei ole normaalia se, että lapsi pystyy itse huolehtimaan läksynsä ja muut asiat.
Meillä normaalia on, että lapsi ei pysty puhumaan. Meillä on normaalia, että 12-vuotias tarvitsee aikuista koko ajan. Meillä on normaalia, että lapset eivät ole yhtään yksin kotona. Meillä on normaalia, että mä olen kaikki illat kotona ja mies on aamut. Meille on normaalia, että aikuiset eivät näe toisiaan moneen päivään hereillä. Meillä on normaali se, että mikään ei ole normaalia.
Meillä on omat normit.
Nyt on helpompaa kuin vuosi sitten. Vuosi sitten oli helpompaa kuin pari vuotta sitten. Siihen luotan, että vuoden päästä on helpompaa kuin nyt. Onneksi on puhelin ja internetti ja ne kärsivälliset ystävät, jotka jaksavat sitä, että he tulevat meille enkä minä heille.
Se mikä on normaalia meillä, ei ole normaalia naapurissa, naapurin normaali ei ole normaalia toisessa kodissa jossain muualla.
Meillä oli esikoisen kuntoutuksen seurantakäynti. Teini voi paremmin kuin koskaan. Se veli taas... Se ei voi olla yhtään yksin, pelkotilat, ahdistus, tunnelukot, jumit...Terapeutti kysyi, kuinka jaksan. Mitä siihen. Näillä mennään. Meillä on normaalia, että äiti kulkee ilta illan perään ja huolehtii. Meillä ei ole normaalia, että tietenkin suihkussa pestään tukka tai käytetään sen tukanpesun yhteydessä shampoota, meillä ei ole normaalia, että 12-vuotias pesee itsenäisesti hampaansa tai että,se muistaa syödä iltapalaa tai välipalaa tai mitään palaa. Meillä ei ole normaalia se, että lapsi pystyy itse huolehtimaan läksynsä ja muut asiat.
Meillä normaalia on, että lapsi ei pysty puhumaan. Meillä on normaalia, että 12-vuotias tarvitsee aikuista koko ajan. Meillä on normaalia, että lapset eivät ole yhtään yksin kotona. Meillä on normaalia, että mä olen kaikki illat kotona ja mies on aamut. Meille on normaalia, että aikuiset eivät näe toisiaan moneen päivään hereillä. Meillä on normaali se, että mikään ei ole normaalia.
Meillä on omat normit.
Nyt on helpompaa kuin vuosi sitten. Vuosi sitten oli helpompaa kuin pari vuotta sitten. Siihen luotan, että vuoden päästä on helpompaa kuin nyt. Onneksi on puhelin ja internetti ja ne kärsivälliset ystävät, jotka jaksavat sitä, että he tulevat meille enkä minä heille.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
Nurinaa ja murinaa
"Nipsu, älä vingu, riittää kun tuuli vinkuu."
Pikku Myy
Olen ollut herkkulakossa reilun kuukauden ja paino ei tipu yhtään. Olenko turhaan syömättä herkuja. Tosin en ole enää yhtä väsynyt kuin aikaisemmin. Paitsi tänään. Tänään väsyttää ja tympii eniten kaikki.
Tunnen itseni vanhaksi ja väsyneeksi. Nuorinkin täytti jo 10v.
Töissä tunnelma on painostava. Sain vastauksen kuntosalille lähettämääni viestiin. Nyt pitäisi sitten liittyä! Apua!
Liikuin, kävelin puoliksi töihin ja takaisin. Kävelin nuorimmaisen kanssa pitkin keskustaa, lenkitin kunnolla koirat. Siinä se. Ai niin, en mennyt sisälle sisustuskauppaa vaikka teki mieli. En tuhlannut.
Pikku Myy
Olen ollut herkkulakossa reilun kuukauden ja paino ei tipu yhtään. Olenko turhaan syömättä herkuja. Tosin en ole enää yhtä väsynyt kuin aikaisemmin. Paitsi tänään. Tänään väsyttää ja tympii eniten kaikki.
Tunnen itseni vanhaksi ja väsyneeksi. Nuorinkin täytti jo 10v.
Töissä tunnelma on painostava. Sain vastauksen kuntosalille lähettämääni viestiin. Nyt pitäisi sitten liittyä! Apua!
Liikuin, kävelin puoliksi töihin ja takaisin. Kävelin nuorimmaisen kanssa pitkin keskustaa, lenkitin kunnolla koirat. Siinä se. Ai niin, en mennyt sisälle sisustuskauppaa vaikka teki mieli. En tuhlannut.
tiistai 8. maaliskuuta 2016
Onni
Ihminen on juuri niin onnellinen kuin päättää olla.— Abraham Lincoln
Ostin joskun reilu vuosi sitten kirjan työreissulla alennusmyynnistä, Gretchen Rubin: Onnellisuusprojekti. Löysin sen siivotessani kirjahyllyn. (poistin kaksi Ikea-kassillista kirjaja ja edelleen on hyllyt täynnä.) Selasin kirjaa, en koskaan saanut luettua sitä alkua pidemmälle. Ehkä nyt on sen aika uudelleen, sopisiko se tähän kriisiin?Silmiini osui kohta, missä puhutaan hauskanpitämisestä. Eräs neuvo oli, että mikä sinusta oli hauskaa 10-vuotiaana, on todennenäköisesti sinusta hauskaa edelleen. Mietin mitä rakastin tehdä tuon ikäisenä, jäin ajatukseen kiinni. Rakasti vanhoja tyttökirjoja, Anna ystävämme, Tytöistä parhain, Kahdeksan serkusta. Saatoin piirtää tunti kausia. Tykkäsin yökyläilystä. Suunnittelin itse vaatteita ja ompelin niitä, ilman kaavoja tietysti.
Lasten syntymän myötä olen lopettanut itselleni piirtämisen kokonaan. Ompelen enää verhon saumoja. Luen edelleen, mutta tylsiä, aikuisia kirjoja, niitä joita kuuluu lukea. Yökyläily, hmm, haluan yleensä omaan sänkyyn nukkumaan.
Kuopus pyysi kirjastossa lukemaan jotain puolisarjakuvaa. Hain hyllystä Alcotin Kahdeksan serkusta-kirjan. Nyt me luetaan yhdessä iltasatua parin vuoden tauon jälkeen. Aika kivaa, en muistanut kirjasta läheskään kaikkia yksityiskohtia. Löysin divarista kirjan Tytöistä parhain. Luetaan se seuraavaksi. Mietin myös luonnoskirjan ostamista. Osaanko enää piirtää? Olen joskus ollut ihan kohtalainen piirtäjä. Uskallanko?
Ja se yökyläily. Ja se aikaisempi lista. Pidä juhlat. Tyttöjen yöpuku-bileet? Pari klassikkoelokuvaa kuten Dirty dansing, Pretty woman, muita? Popcornia, pyjama päälle, hihitystä yöhön asti... Tätä täytyy kehitellä eteenpäin.
maanantai 7. maaliskuuta 2016
Ensimmäinen päivä
"Mutta he eivät tienneet mitä he valitsivat. Kyllä he tiesivät, Becca vastasi. Ainahan me tiedämme. Emme myönnä sitä itsellemme, emme ennen kuin vasta kuoleman hetkellä... ja ymmärämme,että olemme valinneet kuolemamme tavan joka ainoana elämämme päivistä."
Orson Scot Card: Punainen profeeta
Lähetin toimiston vieressä olevalle kuntosalille sähköpostia liittymisestä. Vähän pelottaa. Tämä tarkoittaa, että alan käymään siellä aamuisin ennen töihin menoa eli noin klo 6.00. En pääse iltapäivisin, Se on tällä hetkellä täysin mahdoton vaihtoehto. Tämä ei ole tuhlausta vaan satsaus itseeni ja mulla on vino pino liikuntaseteleitä viime vuodelta.
Kävin tunnin lenkin koirien ja kahden nuorimman lapsen kanssa. Pikku hiljaa, pienin askelin.
Mietin, että etsinkö jonkun minedfullnes-nauhan vaikka youtubesta. Olisko siitä apua stressin vähentämisessä? Yritän rentoutua. Oletko huomannut, että korvia ei pysty rentouttamaan, tosi turhauttavaa.
Orson Scot Card: Punainen profeeta
Lähetin toimiston vieressä olevalle kuntosalille sähköpostia liittymisestä. Vähän pelottaa. Tämä tarkoittaa, että alan käymään siellä aamuisin ennen töihin menoa eli noin klo 6.00. En pääse iltapäivisin, Se on tällä hetkellä täysin mahdoton vaihtoehto. Tämä ei ole tuhlausta vaan satsaus itseeni ja mulla on vino pino liikuntaseteleitä viime vuodelta.
Kävin tunnin lenkin koirien ja kahden nuorimman lapsen kanssa. Pikku hiljaa, pienin askelin.
Mietin, että etsinkö jonkun minedfullnes-nauhan vaikka youtubesta. Olisko siitä apua stressin vähentämisessä? Yritän rentoutua. Oletko huomannut, että korvia ei pysty rentouttamaan, tosi turhauttavaa.
Epävarmuus
Eräs lähestyvän hermoromahduksen oireita on se, että pitää omaa työtään hirvittävän tärkeänä. (Bertrand Russell)
Tervetuloa töihin loman jälkeen. Pakka sekaisin, tuntuu ylivoimaiselta käydä käsiksi töihin. Syksyllä oli yt-rumba ja nyt ilmeisesti alkaa uusi.
Palaan listani kohtaan urasuunnittelu! Haen kouluun, jälleen kerran. Olen jo hakenut kahtena keväänä, jäin molemmilla kerroilla vain pisteen päähän. Nyt on pakko tsempata! Mitä, jos olen töitä vailla ensi kesänä? Mol.fi ei näytä lupaavalta. Olisi pitänyt aikoinaan lukea paljon enemmän. Hoitajilla ja lääkäreillä näyttää olevan kysyntää samoin puhelinmyyjillä... (ei muuta lisättävää tähän kohtaan)
Epävarmuus ei ole kiva tunne.
Tervetuloa töihin loman jälkeen. Pakka sekaisin, tuntuu ylivoimaiselta käydä käsiksi töihin. Syksyllä oli yt-rumba ja nyt ilmeisesti alkaa uusi.
Palaan listani kohtaan urasuunnittelu! Haen kouluun, jälleen kerran. Olen jo hakenut kahtena keväänä, jäin molemmilla kerroilla vain pisteen päähän. Nyt on pakko tsempata! Mitä, jos olen töitä vailla ensi kesänä? Mol.fi ei näytä lupaavalta. Olisi pitänyt aikoinaan lukea paljon enemmän. Hoitajilla ja lääkäreillä näyttää olevan kysyntää samoin puhelinmyyjillä... (ei muuta lisättävää tähän kohtaan)
Epävarmuus ei ole kiva tunne.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Lähtötilanne
Pitäisi ja pitäsi, ja sitkun
Aloitan laihiksen ensi viikolla, en tuhlaa enää, aloitan kuntosalilla käynnin , kunhan... syön paremmin,pidän itsestäni huolta. Niin, sitten jonain päivänä.
Mitä jos se päivä oliskin nyt heti?!
Tein listan aamulla:
Aloitan laihiksen ensi viikolla, en tuhlaa enää, aloitan kuntosalilla käynnin , kunhan... syön paremmin,pidän itsestäni huolta. Niin, sitten jonain päivänä.
Mitä jos se päivä oliskin nyt heti?!
Tein listan aamulla:
- Vähennä stressitasoa, miten?
- Syö paremmin
- Liiku enemmän
- Tee ammtti/urasuunnitelma
- Järjestä koti, hankkiudu ylimääräisestä tavarasta eroon
- Organisoi
- Pidä juhlat
- Raha-asiat kuntoon
- Varaa verikoeaika
- Mene fysioterapeutille
- Pidä blogia
- Ole positiivinen
- Vähennä kännykän/koneen käyttöä
- Säästä rahaa jemmatilille
Tämä on projekti omasta elämästä, jossa kaikki on oikeasti hyvin. Ehkä tämä on viivästynyt 40-kriisi, tiedä häntä.
Tähän elämään kuuluu:
1 paritalon puolikas 50-luvulta
1 kannustava ja ihana aviomies
2 koiraa
3 lasta
ja minä, Kuningatar Nurja, oman elämäni pahin vihollinen
Loppuun vielä lainaus sarjasta Penny Dreadfullista:
"Jätä kaikki, mitä olit, tämän oven ulkopuolelle. Kaikki, mitä olet, ota se mukaasi."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)