Puutarhakriisi

Mun kriisit ei lopu, ne vaan vaihtuu.

Lumet on sulanut ja piha on karu. Naapurin hyperaktiivinen ruova ri helpota tätä puutarhakriisiä, tai siis mitään puutarhaa ei ole. On vain tyhmä, tyhjä piha, nurmikkoa, pari omenapuuta ja pieni kasvimaa.

Mitä istuttaa ja mihin, mitä tehdä rinteelle, joka vie puolet pihasta, mä en osaa.

Tarvitaan joku opastus. Tässä vaiheessa kevättä on varmaan jo myöhäistä saada paikkaa millekään kurssille.

Siirrän teinikriisin puutarhaan ja ajatteln vain kukkasia.

Teiniangsti

"Kriisistä kriisiin kuljen komein askelin..."


Teini on ollut kuin perseeseen pistetty karhu. Miten voi olla, että tuon ikäiset keskenkasvuiset saavat meidät näkemään itsemme niin vajavaisina välillä.


Sillä on ensimmäinen poikaystävä ja se on niin löööv. Nyt pitäisi saada yökyläillä. Vastaus on ehdoton ei. Tiedän, että tapahtuu mitä tapahtuu, enkä voi estää sitä. Mutta ajatus siitä, että meillä hiipparoisi lauantaiaamuna 16-vuotias kolli, kun juon yöpaidassa aamua kahvia, tuntuu vielä minulle ylitsepääsemättömältä. En ole vielä sopeutunut pitkiin jäähyväisiinkään eteisessä ihan tavallisena arki-iltana, ja nyt pitäisi ajatella, että se viettää yönsä jonkun miespuolisen seurassa.


Älkää käsittäkö väärin, se poika on oikeasti mukava. Taitaa olla niin, että mulla on se kasvunpaikka. Mutta toisaalta, lapsi on vielä pieni. Ja kun ottaa huomioon ne ongelmat mitä tytöllä on ollut, en halua, että hän syöksyy päätä pahkaa seuraavaan ahdistukseen. Musta tuntuu, että olen se jarrumies siellä Linnanmäen puuvuoristoradan vaunujen perässä ja yritän estää mahdottomassa liian rajun syöksyn. Mä jarrutan ja tyttö huutaa lisää vauhtia.


Mulla taitaa olla myös vähän morkkis viime viikonloppuisesta hurvittelusta. Mikä taas ei ole yhtään tyypillistä mulle. Ei enää koskaan ennen seuraavaa kertaa.

Vastoinkäymisistä voittoon ja siitä kaameaan krapulaan

Oli kaverin 40v-bileet. Hommasin mekon ajoissa, olin lahjankin kanssa kerrankin valmis. Sain lapsenvahdin. Kaksi viikkoa ennen juhlia lapsenvahti perui. Sain toisen, ehdotin kaverille vaihtoa, se hoitaa ensin mun omia ja sitten mä hoidan sen omia. Mun omat sairastuivat. Kolmas lupasi tula meille, mutta sillä olikin työvuoro. Meinasin vaipua epätoivoon.
Mummu otti tytön, eskoinen lähti leirlle ja pojan sain kaverilleen. Mies oli töissä.
Laitoin paplarit päähän aamulla ja meikkasin. Pääsin juhliin ja olin kolmeen asti aamulla juhlimassa.

Kaksi päivää vei toipuminen.

Mun sormet syyhyää puutarhatöihin. Nurmikko on vielä ihan mutavelliä, ei voi vielä tehdä mitään. Sitä paitsi tarvisin suunnitelman. En tiedä mitä tolle pihalle pitäisi tehdä. Apua tarvittaisiin.