sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Ankeaa, niin ankeaa

Kaikki aika menee töihin ja töistä toipumiseen. Työt tulevat kotiinkin. En tykkää. Olen iltaisin niin väsynyt, että en pysty mihinkään. Ihan liikaa töitä.

Teinillä on vissiin nyt vasta alkanut kunnon kapinavaihe. Ollaan keskusteltu useampaan kertaan säännöistä ja niiden noudattamisesta. Se oli pitkästä aikaa oikeasti kotiarestissa ja puhelin otettiin hetkeksi pois.

Kaikki vapaa-aika, mitä sattuu jäämään, menee nyt lasten konserteissa. Viisi on ollut jo ja ainakin saman verran edessä ennen kesää.

Olen syönyt kaiken. Aloin taas syömään karkkiakin. Se väsyttää. Kaikki väsyttää. Blääh. Meen juomaan kahvia, kun en osaa muutakuin valittaa tänä(kin) aamuna.