Tuulee, puut taipuvat myrskyssä. Myös minun sisälläni tulee. Ehkä minäkin vain taivun enkä murru. Huolen tuulet puhaltavat syysmyrskyn lailla.
Istun hiljaa, yksi, lauantaiaamuna keittiössä ja katselen pihalla olevaa vaahteraa. Vielä siinä on lehdet vaikka tuuli riepottelee sitä puolelta toiselle. Nautin tästä yksinäisestä hetkestä, jolloin muut vielä nukkuvat. Ajattelen esikoista, tuota varjojen lasta. Kunpa voisin enemmän, kunpa voisin tuoda valon ja ajaa varjot pois.
Ajaisiko kahvi varjot ja tuulen pois minusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti