"Kriisistä kriisiin kuljen komein askelin..."
Teini on ollut kuin perseeseen pistetty karhu. Miten voi olla, että tuon ikäiset keskenkasvuiset saavat meidät näkemään itsemme niin vajavaisina välillä.
Sillä on ensimmäinen poikaystävä ja se on niin löööv. Nyt pitäisi saada yökyläillä. Vastaus on ehdoton ei. Tiedän, että tapahtuu mitä tapahtuu, enkä voi estää sitä. Mutta ajatus siitä, että meillä hiipparoisi lauantaiaamuna 16-vuotias kolli, kun juon yöpaidassa aamua kahvia, tuntuu vielä minulle ylitsepääsemättömältä. En ole vielä sopeutunut pitkiin jäähyväisiinkään eteisessä ihan tavallisena arki-iltana, ja nyt pitäisi ajatella, että se viettää yönsä jonkun miespuolisen seurassa.
Älkää käsittäkö väärin, se poika on oikeasti mukava. Taitaa olla niin, että mulla on se kasvunpaikka. Mutta toisaalta, lapsi on vielä pieni. Ja kun ottaa huomioon ne ongelmat mitä tytöllä on ollut, en halua, että hän syöksyy päätä pahkaa seuraavaan ahdistukseen. Musta tuntuu, että olen se jarrumies siellä Linnanmäen puuvuoristoradan vaunujen perässä ja yritän estää mahdottomassa liian rajun syöksyn. Mä jarrutan ja tyttö huutaa lisää vauhtia.
Mulla taitaa olla myös vähän morkkis viime viikonloppuisesta hurvittelusta. Mikä taas ei ole yhtään tyypillistä mulle. Ei enää koskaan ennen seuraavaa kertaa.
Muistan kun itse olin teini. 14-vuotiaana kittasin isoveljen ostamaa viiniä festareilla ja harrastin seksiä teltassa jonkun kolmekymppisen puukkojunkkarin kanssa (sentään oli kondomi), ja 15-vuotiaana täysin avoimesti seurustelin 18-vuotiaan pojan kanssa, joka tuli meiltä kotoa minut autolla hakemaan, eikä äitini kysellyt mitään. Minusta se oli ihan hyvä. Olin jo siinä iässä, ettei minua mikään olisi pysäyttänyt. Estely olisi vain pahentanut asiaa. Mutta monesti olen kiitellyt mielessäni sitä onnea, että molemmat lapseni ovat poikia. Oikein odotan sitä hetkeä, että pojat tuovat kotiin tyttöystävänsä (tai poikaystävänsä, ihan miten tykkäävät) ja saan esittää kivaa anoppiehdokasta! Vaan auta armias jos minulla olisi tyttö... Vahtisin kuin verihurtta jokaista pojanhulttiota, joka tyttöä lähestyisi ja pitäisin tulisia saarnoja siitä, "kuinka kaikki miehet tahtovat vain yhtä asiaa ja jättävät sinut sitten oman onnesi nojaan, kun ovat saaneet mitä haluavat". Että ei muuta kuin kaikki sympatia sinulle. Ei käy kateeksi!
VastaaPoistaEn ollut kyllä varautunut tähän teinielämään kaikin puolin. Koville ottaa, mutta kyllä tässä kasvetaan kaikki.
VastaaPoista